Kulo Oiva, Temppelinrakentaja

Temppelinrakentaja

Säkeitä valoista ja varjoista

"OIVA KULON runoteoksesta TEMPPELINRAKENTAJA avautuu näköaloja moniin ulottuvuuksiin. Sen tekijä liikkuu ajassa ja tulevassa aina ikuisuuden portille asti. Säkeensä saavat sekä rakastettu että kärsimystensä keskellä kamppaileva ihminen. Välillä liikutaan Suomen suvessa ”helmeän järven partaalla nuoruudenvihreän rantakoivun katveessa”, välillä Andalusian lehdoissa missä ”mimosat kukkivat runsauttaan, mantelipuut koristavat luontoneitoa”. Pohditaan ihmisen koko päivien kiertoa, kuinka ”villisti kirmaavat lapsuutemme päivät, nuoruus entää kuohujen ja suvantojen kautta aikuisuuden seesteiselle väylälle”.

Useissa runoissa tutkaillaan syvällisesti ihmisen osaa, elämämme kulkua, ihmisen kovuutta ja väkivaltaisuutta, sitä miten heikosti Jumalan kuva meissä heijastuu. Mietiskellään sitä mikä on elämämme tarkoitus ja mitä on ajallisen ja ajattoman rajan takana. ”Näemme vaivaa etsiä perimmäistä totuutta”. Pohdimme onko meillä omia ansioita ja minkälaisia ”voittaaksemme iankaikkisuuden ilon, kun pimeys yllättää”. Runot tempaavat mukaansa mietiskelemään näitä perimmäisiä kysymyksiä yhdessä tekijän kanssa. ”Jokainen rakentakoon majansa hengen asua, temppelinsä ikuisuutta varten”. Vähäiset ovat yksinäisen vaeltajan mahdollisuudet, mutta

”Kuitenkin tahtoni on taistella

elämän puolesta,

ikuisen ja valoisan,

sillä suurinta hengessämme on

voima, tahto ja uskallus.

Sinä on rakentajan

ainoa mahdollisuus.”

Runouden ystävä kokee kiinnostavan ja ajatuksiaherättävän lukuelämyksen Temppelinrakentajan seurassa.

Veikko Lahtinen

lausuntataiteilija"

Takakannen teksti 

Kustantanut: SUOMALAISKIRJAILIJAT.

Paino: Kirjapaino Ouluprint Oy 1994

Kuntoluokitus: 4/5, tekijän omiste sisäsivulla, ajanmukaista kulumaa.