Friedrich Nietzsche, Moraalin alkuperästä

Friedrich Wilhelm Nietzsche (1844 – 1900) oli saksalainen filosofi, jonka ajatukset vaikuttivat merkittävästi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun eurooppalaiseen kulttuurielämään. Hänen kirjoissaan on tärkeä sija aforistisella ja runollisella tyylillä, mikä heijastelee hänen filosofiansa julistavaa luonnetta.Teosten monimielisyys on antanut aihetta toisistaan poikkeaviin tulkintoihin.

Nietzschellä oli voimakas vaikutus moraalifilosofiaan, sillä hän nosti pinnalle kysymyksen siitä, miksi ihmisen tulisi ylipäänsä olla moraalinen. Nietzschen tuotannossa keskeistä on myös aikalaisdiagnostinen filosofia, jossa keskitytään suuriin kulttuuris-historiallisiin kehityskaariin. Hän hyökkäsi uskontoa vastaan syyttäen sitä niin sanotusta orjamoraalista. Ihmisyyttä ja kulttuuria koskeviin teemoihin hän yhdisteli myös näkemyksiään estetiikasta. Nietzscheen on liitetty usein nihilismi, mutta hän kirjoitti yli-ihmisestä, joka pyrkii ylittämään nihilismin asettamalla uusia arvoja.

Moraalin alkuperästä, pamfletti, saksankielinen alkuteos Zur Genealogie der Moral ilmestyi ensimmäisen kerran 1887.  

Arvojen uudelleenarviointi oli Friedrich Nietzschen ajattelijantyön keskeinen tehtävä: hän kävi yhä uudelleen vallitsevien moraalikäsitysten kimppuun pyrkien osoittamaan ne ennakkoluuloiksi, taikauskoksi, itsepetokseksi. »Moraalin alkuperästä» on niitä teoksia, joissa huipentuu Nietzschen sota ihmisen sidonnaisuuksia vastaan. Siinä hän tunkeutuu syvemmälle kuin ehkä yhdessäkään teoksessaan: suoraan moraalikäsitystemme juuriin.

Nietzschen loistelias, iskevä aforistinen tyyli tunnetaan jo hänen aikaisemmin suomennetuista teoksistaan »Hyvän ja pahan tuolla puolen», »Iloinen tiede» ja »Näin puhui Zarathustra». Nyt suomen kielellä ilmestyvä »Moraalin alkuperästä» näki ensi kertaa päivänvalon vuonna 1887 — silti se on yhä tuore, yhä se häikäisee ja hätkähdyttää. (Takakansi) 

Suomentanut J. A. Hollo

Kuntoluokitus: 4, pehmeäkantinen

Paino: Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 1969