Huovinen Veikko, Puukansan tarina

Veikko Huovinen, Puukansan tarina

Puut eivät puhu. Ja jos puhuvatkin, niin hiljaa. Metsällä on kuitenkin äänensä. Ja metsällä on tarinansa, jonka Veikko Huovinen nyt tarkasti ja hellästi kertoo.

Tämän tarinan puukansa joutui tulen tuhoamaksi kauan sitten. Se ei pystynyt evakuoimaan väkeään kulon tieltä, mutta sen voima oli pienissä siemenissä, joissa asui luonnon sitkeys ja järkähtämättömyys. Ja kaiken pohja ja perusta oli maa, turvallinen maaemo. Se synnytti, kasvatti, hautasi.

Muutamassa kesässä paloalue veti vihreän asun ylleen. Elinvoimainen ja viritteilläs mäntynuoriso kasvoi kymmeniä senttejä kesässä. Eläimet kiiruhtivat sen suojiin, toiset siitä hyötyen, toiset jopa yrittäen tuhota sen. Käytiin katkeria taisteluja vallasta ja elintilasta, mutta sadankolmenkymmenen vuoden iässä puut olivat ottaneet asemansa.

Ensin vain Jeremias Haverinen kävi palomaalla, hänellä oli silmä puukansan ilmiömäiselle suoritukselle: kasvaa ylöspäin, kohti taivasta, kuin pilatakseen sitä pystyssä. Sitten tuli metsänhoito-kondutööri ja muita käypäläisiä, erämiehiä ja pakolaisia. Ja kun voimistuva sahateollisuus tarvitsi järeää puuta, tulivat metsänelämästä ymmärtäjät.

Puukansa oli vaitelias, aivan kuin vähän ylpeäkin. Sitä koeteltiin, vaan ei se sortuisi.

Puukansan tarina on suomalainen perusteos: vuoden ja vuosikymmenen vihreä kirja!

Taidokas, tyyliin sopiva kuvitus on Seppo Polameren.

Päällys: Seppo Polameri

Takakannen teksti 

Kustantaja: Otava, Keuruu 1984

Kuntoluokitus: 4/5 vähäistä ajanmukaista kulumaa kansipapereissa, lähes uudenveroinen